Raamisopimukseen sidottua Energiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusta noudatetaan syyskuun loppuun 2014, mikäli ympäröivä maailma ei muutu.
Ilmassa on kuitenkin muutostuulia, jotka voivat aikaistaa uuden työehtosopimuksen neuvotteluja aina ensi keväästä ensi syksyyn. Elinkeinoelämän keskusliitto on irtisanonut sopimuksen raamisopimukseen liittyvästä kolmen päivän koulutusoikeudesta. Koulutusoikeuden pitäisi astua voimaan 1.1.2013. Mikäli ei, kuten luulen, seuraavan kolmen viikon aikana päästä keskusjärjestöjen välillä sopimukseen, niin tammikuussa saattaa työmarkkinoilla näkyä häiriöitä ja mielenosoituksia.
Vientiteollisuus on surkutellut kurjuuttaan ja kosiskelee teollisuuden liittoja vientiteollisuusraamin ympärille. Neuvottelut voivat alkaa jo alkukeväästä. Näin saataisiin vientiteollisuus määrittelemään seuraavan sopimuskauden palkkataso. Mahdollisen raamin synnyttyä luultavasti muutkin teollisuuden sopimukset nivellettäisiin siihen. Näin myös energia-alalla on hyvä valmistua pikaisesti alkaviin neuvotteluihin.
Yrityskohtaisissa neuvotteluissa hankaluuksia
Voimassaolevan sopimuksen palkankorotukset (1.9.2012) on toivon mukaan jo kaikissa yrityksissä jaettu. Korotukset koostuivat 1,6 prosentin yleiskorotuksesta, erillisestä 150 euron rahakorvauksesta ja 0,8 prosentin yrityskohtaisesta erästä. Yrityskohtaisen erän jakamisen yksityiskohdat sovittiin yrityksen ja luottamusmiehen välillä.
Yrityskohtaisia neuvotteluja hankaloitti työehtosopimuksen löysähkö kirjaus perälaudasta, jolloin luottamusmiehellä ei neuvotteluissa ollut riittävää vääntömomenttia. Kuitenkin varsin yleisesti päästiin yrityksissä ratkaisuun. Vain kahden yrityksen kohdalla jouduimme liittojen välillä ratkaisemaan asian.
Mikäli sopimuskausi jatkuu sovittuna, seuraavat palkankorotukset toteutetaan 1.10.2013 1,3 prosentin yleiskorotuksella ja 0,6 prosentin yrityskohtaisella erällä.
Työehtosopimuksen työryhmät aloittivat
Matkustamisajan korvaamista koskeva työryhmä on vielä selvittelyvaiheessa, jossa kumpikin osapuoli yrittää saada selville eri yrityksissä olevat erilaiset käytännöt. Tästä on lähdössä lähiaikoina kysely luottamusmiehille.
Koulutusryhmä on keskustellut yhdessä koulutettavista aiheista. Keväällä järjestetään Energiateollisuuden, Pro:n ja YTN:n yhteinen työhyvinvointia käsittelevä seminaari. Syksyksi yritämme saada aikaan paikallista sopimista käsittelevän koulutuspäivän.
Yrjö Taivainen, pääneuvottelija
yrjo.taivainen@ytn.fi
Paikallisista sopimuksista
Paikallista sopimista ei varsinaisesti säännellä lainsäädännössä, vaan se on muotoutunut työehtosopimuksiin. Kysymys on keskusjärjestö- ja liittotason lisäksi toimivasta kolmannesta sopimisportaasta yritys- ja /tai työpaikkatasolla.
Keskustasolla sovitaan tuposta ja laeista, joilla haetaan maltillisia ratkaisuja ja työelämän kehittämistä. Liittotasolla haetaan tesseillä sopimusalakohtaisia ratkaisuja. Niiden perustana on osapuolten työmarkkinavoima.
Paikallistason sopimuksilla pitäisi nykyistä paremmin huomioida työpaikka- ja tilannekohtaisuudet. Neuvoteltu ja sovittu ratkaisu on parempi ja tehokkaampi kuin yksipuolisesti käsketty tai määrätty.
Professori Martti Kairisen henkilöstön asemaa ja muutosta koskevissa tutkimuksissa vuosilta 1999 ja 2006 käy ilmi, että työnantajien edustajat (79 %) arvioivat sopijapuolet tasa-arvoisemmiksi kuin työntekijäpuolen edustajat (31 %).
Hyvänä nähtiin mahdollisuus huomioida kyseisen työpaikan olot ja lisätä joustavuutta. Henkilöstö voi parhaimmillaan aktivoitua työpaikan kehittämiseen. Joissakin tapauksissa henkilöstön kokemukset ja osaaminen on saatu käyttöön.
Huonona taas pidettiin hallinnollisen työn kasvua ja ristiriitoja eri henkilöstöryhmien välillä. Osapuolet eivät välttämättä ole tasavertaisia ja painostusta voi ilmetä.
Sopimuksissa ei välttämättä ole sanktioita, mutta tästä seuraa se, että sopimusta ei tarvitse välttämättä tehdä. Poikkeuksena paikallisen erän jakaminen, josta on työehtosopimuksissa sovittu määräajat sopimiselle.
Energia-alan ylempien toimihenkilöiden sopimuksessa on määräyksiä paikallisesta sopimisesta ja varsin monessa kohtaa on mahdollistettu paikallinen sopiminen. Kun sopimuksia tehdään, niin pitää tarkistaa neuvottelijoiden valtuus asiasta sopimiseen. Samalla olisi hyvä tarkistaa aiemmat sopimukset, jotta ne eivät olisi ristiriidassa uudestaan sovitun kanssa.
Maritta Jalo, lakimies
maritta.jalo@ytn.fi
Arki työpaikalla on haasteellista
Energia-alalla työskentelevät kokevat työnsä haasteelliseksi. Tiedot käyvät ilmi Ylemmät Toimihenkilöt YTN:n tekemästä tutkimuksesta, jossa oli mukana kaiken kaikkiaan 13 YTN-liittoa. Vastaajia oli energia-alalta noin 700 ja koko aineistossa noin 23 300. Teema-alueena oli tällä kertaa työpaikan käytännöt sekä työttömyys ja uudelleentyöllistymisen työsuhteen ehdot. Tiedot kerättiin loppuvuodesta 2011.
Työterveydenhuolto toimii energia-alalla työskentelevien mielestä hyvin ja mahdollisuus henkilökohtaisiin työaikajoustoihin koetaan myönteisenä asiana. Esimieskin tietää millaisia töitä alainen tekee.
Sen sijaan työtehtävien ja projektien aikataulujen mitoitus ei tunnu toimivan. Oikeudenmukaiseen palkkaukseen kiinnitetään liian vähän huomiota. Samoin johtamiskäytännöissä ja työilmapiirissä olisi parantamisen varaa.
-Työtehtävien ja projektien aikataulutus on ylempiä toimihenkilöitä koskeva yleinen ongelma kaikilla toimialoilla. Kun projektit suunnitellaan liian tiukoiksi, henkilöstölle ei jää aikaa palautumiseen tai ammatilliseen uusiutumiseen, sanoo tutkimuspäällikkö Aila Tähtitanner.
Ylitöiden korvaamisessa on edelleenkin parantamisen varaa, sillä ylitöitä ei aina korvata työaikalain mukaisesti. Myös matka-ajan korvaaminen on ongelmallista, jonkinlaisen korvauksen saa vain noin joka toinen ylempi toimihenkilö energia-alalla.
Energia-alalta vastanneissa naisten osuus oli 21 %. Noin 40 % asuu Uudellamaalla. Länsi-Suomi työpaikka-alueena on yli 20 prosentilla. Lähes kolmannes on työssä yli 1000 hengen organisaatioissa, reilu viidennes alle 100 hengen organisaatioissa.
Ilona Mäenpää, tiedottaja
ilona.maenpaa@ytn.fi
... Sulje
