Työntekijän irtisanominen taloudellis-tuotannollisilla syillä, vuokratyö ja vuokratyödirektiivi

 Kirjoitus luettavissa myös PDF-muotoisena tästä

Helena Lamponen

Vuonna 2015 vuokratyötä teki keskimäärin 31 000 henkilöä. Vuokratyöntekijöiden osuus palkansaajista oli tuolloin noin prosentti. Vuokratyön käyttö yhtenä työmarkkinoiden joustokeinona on yleistymässä (Mähönen s. 13-14).

Oikeuskäytännössä vuokratyövoiman käyttöä taloudellis-tuotannollisten irtisanomisten yhteydessä on arvioitu niukasti, käytännössä vain työtuomioistuimessa. Korkein oikeus ei ole antanut asiassa ratkaisua.

Työtuomioistuin arvioi ratkaisussa TT:2006-64 työntekijän määräaikaisten työsopimusten perusteiden ja taloudellis-tuotannollisen irtisanomisperusteen laillisuutta sekä vuokratyövoiman käyttöä osin samoissa töissä työsuhteen päättymisen jälkeen. Vuokratyöntekijöiden käyttöä arvioitiin osana irtisanomisperusteen täyttymistä. Lisäksi arvioitiin, oliko vuokratyövoiman käytössä kysymys uuden työntekijän ottamisesta työsopimuslain 7:3.2:n 1-kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Käsiteltävällä kokonaisuudella on kytkös EU-oikeuteen vuokratyödirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston vuokratyötä koskevan direktiivi 2008/104/EY) vuoksi. Sen mukaan "Vuokratyövoiman käyttöön liittyvät rajoitukset tai kiellot saavat perustua ainoastaan yleisen edun mukaisiin syihin, jotka liittyvät erityisesti vuokratyöntekijöiden suojeluun, työterveys- ja työturvallisuusvaatimuksiin tai tarpeeseen varmistaa, että työmarkkinat toimivat moitteettomasti ja että väärinkäytöksiä ehkäistään (4 art. 1 k.)".

Työtuomioistuimen ratkaisu asiassa TT:2006-64, perustelut ja johtopäätökset

Työtuomioistuin katsoi jääneen näyttämättä, että A:n työsopimukset olisi tehty  perustellusta syystä määräaikaisiksi. A:n työsuhde oli irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti muuttunut toistaiseksi voimassa olevaksi ja jatkunut tehtäviltään samankaltaisena myös myöhemmin tehdyissä sopimuksissa.

Kun työtuomioistuin arvioi A:n työsopimuksen päättämisperusteiden laillisuutta irtisanomissuojasopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 7:3.2:n nojalla, viittasi  se ratkaisunsa perusteluissa oikeuskirjallisuudessa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan työsopimuslain 7:3.2:ssa uudella työntekijällä on tarkoitettu työsuhteeseen palkattua työntekijää "(ks. esim. Valkonen: Kollektiiviperusteinen irtisanomissuoja teoksessa Kairinen ym., Työoikeus, 2006 s. 818 ja 819)". Tämän pohjalta työtuomioistuin totesi, että "näin ollen vuokratyöntekijää ei voida pitää lainkohdassa tarkoitettuna uutena työntekijänä, jonka palkkaaminen ilman muuta osoittaisi, että taloudellista tai tuotannollista perustetta irtisanomiseen ei ole".

Työtuomioistuin katsoi työnantajalla olleen työsopimuslain 7:3:n mukaan oikeus A:n työsopimuksen päättämiseen 31.10.2004. A ei ollut saanut hyväkseen kuukauden pituista irtisanomisaikaa, joten hän oli oikeutettu vaatimaansa palkkaan ja lomakorvaukseen tältä ajalta. Tuomiosta äänestettiin. Tuomiosta oli eri mieltä kaksi jäsentä, jotka olivat työntekijäyhdistysten  keskusjärjestöjen  edustajia.  Heidän  arvioivat  lausunnoissaan sitä, mitä työsopimuslain 7:3.2:n 1-kohdassa tarkoitetaan uudella työntekijällä ja onko vuokratyöntekijä lainkohdassa tarkoitettu uusi työntekijä.

Tuomion arviointia

Tuomiossa TT:2006-64 enemmistö painotti ratkaisussa työnantajan liikkeenjohto- oikeuteen perustuvaa joustavaa työvoiman käyttöä (Katso vuokratyövoimasta Valkonen s. 818-819 ja Tiitinen - Kröger s. 383-401). Eri mieltä olleiden jäsenten lausunnot, joissa on todettu vuokratyöntekijää pidettävän TSL 7:3.2:n 1-kohdassa tarkoitettuna uutena työntekijänä, perustuivat vuoden 1970 työsopimuslakiin, tätä koskevaan oikeuskäytäntöön sekä voimassa olevaan työsopimuslakiin. Lausunnoissa painottui työnantajan lojaliteettivelvoite työntekijää kohtaan.

Työtuomioistuimen enemmistön tuomioissa TT:2006-64 ja TT:2006-65 antama tulkinta, jonka mukaan vuokratyöntekijä ei ole TSL 7:3.2:n 1-kohdassa tarkoitettu uusi työntekijä,  on sittemmin vahvistettu työtuomioistuimen tuomioissa TT:2007-103, TT:2014-185 ja TT:2015-106. Jokaisessa näistä on työntekijäyhdistysten keskusjärjestön edustajan eri mieltä olleen jäsenen tätä kysymystä koskeva lausunto.

Vaasan hovioikeuden tuomio 15.10.2007 Nro 1300 on annettu ratkaisun TT:2006-64 jälkeen. Tähän tuomioon on viitattu työtuomioistuimen ratkaisuihin TT:2014-185 ja TT:2015-106 annetuissa eri mieltä olleen  jäsenistön lausunnoissa.

Vaasan hovioikeuden tuomiossa 15.10.2007 Nro 1300 oli kysymys määräaikaisten työsopimusten perusteen työsopimuslain mukaisuuden, taloudellis-tuotannollisen irtisanomisperusteen laillisuuden ja tässä yhteydessä vuokratyövoiman käytön  arvioinnista. Vaasan hovioikeuden mukaan, kun työnantaja oli korvannut irtisanotun työntekijän työpanoksen vuokratyövoimalla, työnantajalla ei ollut ollut TSL 7:1:n mukaista asiallista ja painavaa ja 7:3:n mukaista taloudellis-tuotannollista syytä työntekijän irtisanomiselle. Hovioikeus ei siten pitänyt työsopimuslain mukaisena irtisanotun työntekijän työpanoksen korvaamista vuokratyövoimalla.

Tuomiossa TT:2006-64 enemmistön tulkinta perustuu oikeuskirjallisuudessa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan "uudella työntekijällä tarkoitetaan työsuhteeseen palkattavaa työntekijää. Näin ollen säännöksen ulkopuolelle jäävät kaikki ne tilanteet, joissa työtä tehdään muutoin kuin työsuhteisesti. Kustannukseton työntekijä ei ole uusi työntekijä. Jos työtä tehdään pysyvästi esim. -- vuokratyöntekijänä tai talkootyönä, kyse ei ole lain tarkoittamasta uudesta työntekijästä." Valkonen s. 842. Katso myös Koskinen - Nieminen- Valkonen s. 311. Oikeuskirjallisuuden mukaan pysyvässä vuokratyöntekijöiden käytössä on siis kysymys työnantajalle kustannuksettomasta työvoiman käytöstä, joka on verrattavissa talkootyöhön. Oikeuskirjallisuuden mukaan "uutena työntekijänä voidaan pitää vain työnantajan työsuhteeseen palkkaamaa henkilöä. -- Samoin työnantajan käyttämä ulkopuolinen työvoima jää lainkohdan määritelmän ulkopuolelle. Tämä johtuu jo siitä, että työnantajan on vakiintuneesti katsottu voivan siirtää työtä ulkopuolisen työvoiman tehtäväksi irtisanomissuojan estämättä." (Äimälä - Kärkkäinen s. 552. Katso laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (1233/2006) 1-3 §)

Työtuomioistuimen enemmistö ei lausunut siitä, mitä käytännössä tarkoitetaan kustannuksettomalla työvoiman käytöllä ja erityisesti vuokratyöntekijöitä käytettäessä.

Työsopimuslakia ei sovelleta tavanomaiseen harrastustoimintaan (TSL 1:2 2-k). Harrastustoiminta liittyy tavallisimmin toiminnan sisältöön ja aatteellisiin päämääriin. Harrastustoiminta ja vapaaehtoistoiminta ovat päällekkäisiä käsitteitä. (Tiitinen - Kröger s. 41-45)

Talkootyötä tehdään harrastus- tai vapaaehtoistoiminnassa tai toisilleen läheisten välillä, esimerkkeinä naapuriapu tai sukulaisten toisilleen antama apu. Talkootyötä ei tehdä ansiotarkoituksessa. Kuluja lukuun ottamatta, talkootyötä teetettäessä ja tehtäessä ei synny kustannuksia, verrattuna työsuhteessa tehtävään työhön, vuokratyöhön tai alihankintaan. Talkootyö ei rinnastu työnantajan ja työntekijän väliseen TSL 1:1.1:n mukaiseen työsuhteeseen perustuvaan työhön, vuokratyöhön tai alihankintaan. Näissä eri työn tekemisen muodoissa työtä tekevällä on ansiotarkoitus ja työnantajalle, käyttäjäyritykselle tai työsuorituksia ostavalle aiheutuu aina kustannuksia. Tällöin ei ole kysymys kustannuksettomasta työvoiman käytöstä.

Vuokratyössä työnantaja siirtää työntekijänsä toisen yrityksen, käyttäjäyrityksen, käyttöön. Käyttäjäyrityksellä on oikeus johtaa ja valvoa vuokratyöntekijän työntekoa. Lisäksi käyttäjäyritykselle siirtyvät ne velvollisuudet, jotka välittömästi liittyvät työn tekemiseen ja sen järjestelyihin (TSL 1:7). Vuokratyöntekijä, joka tekee työtään käyttäjäyrityksen toimitiloissa, sen välineillä sekä tämän johdon ja valvonnan alaisena, on asemaltaan monessa suhteessa verrattavissa käyttäjäyrityksen omaan työntekijään (Katso TSL 2:9- 10).

Vuokratyöntekijän työnantajalla on henkilöstöään kohtaan työsopimuslaissa ja muussa lainsäädännössä säädetyt työnantajavelvoitteet, mukaan luettuna lojaliteettivelvoite ja sen osana velvollisuus ylläpitää työsuhdetta ja irtisanomistilanteessa TSL 7:4 työntarjoamisvelvollisuus. Työvoimaa vuokralle tarjoavan yrityksen toimiala on työvoiman vuokraus, josta tämä yritys saa liikevaihtonsa ja voittonsa. Oman liiketoimintariskinsä tämä yritys hinnoittelee asiakkaittensa eli käyttäjäyritysten kanssa tekemiinsä asiakassopimuksiin, mukaan luettuna työnantajavelvoitteista aiheutuvat kustannukset. Käyttäjäyrityksen TSL 2:9-10:n mukaiset velvoitteet vuokratyöntekijää kohtaan toteutetaan vuokrausyrityksen kanssa tehdyn sopimuksen puitteissa, mukaan luettuna velvoitteiden ajallinen kesto. Käyttäjäyritys maksaa vuokrausyritykselle asiakassopimuksen mukaisen korvauksen, johon on hinnoiteltu työvoimaa vuokralle tarjoavan yrityksen liiketoimintariski ja henkilöstökulut. Vastaavasti käyttäjäyritys vapautuu keskeisistä työsopimuslakiin ja muuhun lainsäädäntöön perustuvista työnantajavelvoitteista, mukaan luettuna lojaliteettivelvoite ja sen osana velvoite ylläpitää työsuhdetta ja irtisanomistilanteessa tarjota työtä TSL 7:4:n nojalla. Vuokratyöntekijästä aiheutuu hänen työnantajalleen ja käyttäjäyritykselle aina kustannuksia, joten kysymyksessä ei ole kustannukseton  työvoiman käyttö. Soveltuvasti edellä todettu koskee vastaavasti muun ulkopuolisen työvoiman käyttöä.

OECD:n mukaan määräaikaisissa työsuhteissa olevat ja vuokratyötä tekevät työntekijät kokevat enemmän epävarmuutta työn menettämisestä ja uudelleen työllistymisestä kuin vakituiset työntekijät (OECD 2014).

Työsopimuslaissa ei ole vuokratyöntekijöiden käytön rajoituksia tai kieltoja koskevaa sääntelyä. Korkein oikeus ei ole tulkinnut TSL 7:3.2:n 1-kohtaa arvioidakseen, onko vuokratyövoiman käytössä taloudellis-tuotannollisen irtisanomisen yhteydessä kysymys uudesta työntekijästä vaiko ei.

Euroopan parlamentin ja neuvoston vuokratyötä koskevan direktiivin 2008/104/EY mukaan "Vuokratyövoiman käyttöön liittyvät rajoitukset tai kiellot saavat perustua ainoastaan yleisen edun mukaisiin syihin, jotka liittyvät erityisesti vuokratyöntekijöiden suojeluun, työterveys- ja työturvallisuusvaatimuksiin tai tarpeeseen varmistaa, että työmarkkinat toimivat moitteettomasti ja että väärinkäytöksiä ehkäistään (4 art.  1  k.)".  Euroopan Unionin tuomioistuin on ratkaisussaan C-533/13 Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry vastaan Öljytuote ry ja Shell Aviation Finland Oy todennut, että edellä todettua vuokratyötä koskevan direktiivin kohtaa on tulkittava siten, että se on osoitettu ainoastaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja siinä asetetaan tarkasteluvelvoite sen varmistamiseksi, että mahdolliset vuokratyövoiman käyttöön liittyvät kiellot ja rajoitukset ovat perusteltuja. Ennakkoratkaisussa tarkoitettuja viranomaisia ovat Suomessa maan hallitus ja eduskunta, joilla on siten tarkasteluvelvoite sen varmistamiseksi,  että mahdolliset vuokratyövoiman käyttöön liittyvät kiellot ja rajoitukset ovat perusteltuja.

OECD:n raportissa on todettu vuokratyöntekijöiden työmarkkinoilla kokemasta epävarmuudesta. Vuokratyödirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan vuokratyövoiman käyttöön liittyvät rajoitukset tai kiellot saavat perustua ainoastaan yleisen edun mukaisiin syihin, jotka liittyvät erityisesti vuokratyöntekijöiden suojeluun, työterveys- ja työturvallisuusvaatimuksiin tai tarpeeseen varmistaa, että työmarkkinat toimivat moitteettomasti ja että väärinkäytöksiä ehkäistään. Ulkopuolisen työvoiman käytön ja ylipäänsä epätyypillisten työntekomuotojen yleistyessä on tarve linjata muun muassa taloudellis-tuotannollisten irtisanomisten yhteydessä vuokratyövoiman käyttöä osana työnantajan liikkeenjohto-oikeuden käyttöä. Yleisen edun mukaisten syiden vuoksi, jotka liittyvät erityisesti mm. vuokratyöntekijöiden suojeluun ja työmarkkinoiden moitteettomaan toimintaan, maan hallituksen ja eduskunnan on perusteltua arvioida vuokratyövoiman käytön hyväksyttävyyttä yleensä ja erityisesti taloudellis-tuotannollisten irtisanomisten yhteydessä, huomioiden myös, mitä tässä yhteydessä käytännössä tarkoittaa oikeuskirjallisuudessa todettu "työnantajalle kustannukseton työvoiman käyttö".

 

Lähteet

Säädökset

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/104/EY vuokratyöstä

Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä 22.12.2006/1233

Työsopimuslaki 26.1.2001/55

Oikeuskäytäntö

C-533/13 Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry vastaan Öljytuote ry ja Shell Aviation Finland

TT:2006-64

TT:2006-65

TT:2007-103

Vaasan HO 15.10.2007 nro 1300 DN:o S 07/322

Kirjallisuus

Kairinen, Martti: Työoikeus perusteineen. Työelämän tietopalvelu Oy Masku Raisio 2009

Mähönen, Erno: Työolobarometri Ennakkotiedot, syksy 2016. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja TEM raportteja 10/2017

OECD: Employment Outlook 2014 Non-regular employment, job security and the labour market division

Tiitinen, Kari-Pekka - Kröger, Tarja: Työsopimusoikeus 6., uudistettu painos. Talentum Helsinki 2012

Valkonen, Mika: 3. Kollektiiviperusteinen irtisanomissuoja s. 801-885 teoksessa Kairinen, Martti - Koskinen, Seppo - Nieminen, Kimmo - Ullakonoja, Vesa - Valkonen, Mika: Työoikeus.  Oikeuden perusteokset WSOYpro Helsinki Juva 2006

Äimälä, Markus - Kärkkäinen, Mika: Työsopimuslaki. 5., uudistettu painos Praktika Alma Talent Helsinki 2017

Päivitetty: 20.09.2017